Kivenharmaa iho (2020)
✧
Mitä sitten, kun ainoaksi kosketuspinnaksi meistä jää karstautunut kivi? Tämä kivi jää meidän viimeiseksi kuvaksi ja ihoksi.
Teoskokonaisuus syntyi vaikeudesta puhua kuolemasta. Kuolemanpelko ja trauma ajoi fyysiseen kosketukseen lopun karheaa taustaa vasten. Teoksessa hangataan unohdettujen hautakivien pinnat esille, todentaen näin valkoiselle paperille mustien liukuvien liitujen kautta muistomerkkien pinnat, halkeamat, merkistöt ja eroosiot.
Todisteet elämän kiertokulusta tulostuvat kuin kuittinauha.
✧
Teos on toteutettu yhteistyössä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanssa.