Hyvä löyly, paha löyly (2019)

Hyvä löyly, paha löyly (2021)

7.2.–17.2.2019, Köysiratagalleria, Turku

Kello löi maanantaina 24:00 ja päätimme lähteä lämmittämään saunaa. Vaikka oli myöhä, en kieltäytynyt saunomisesta. Mukana oli myös eräs israelilainen vieras, jolle päättäväiset talon emännät vieraanvaraisina tarjosivat leipäjuustoa lakkahillon kera sekä mämmiä kotikalja kyytipoikana.

Ulkona satoi lunta ja tunnelma oli raukea. Sauna lämpeni. Kello oli kiirinyt jo reilusti yli keskiyön, mutta uskoin, etteivät saunanhenget tällä kertaa ottaneet pahakseen, jos menisimme nauttimaan talven yöstä kuumuutta hehkuvaan saunaan. Onhan saunominen jo nykypäivänä arjeksi muuttunut riitti, josta saunan pyhyys on pikkuhiljaa kitkeytynyt pois vuosien saatossa.

Saunasta on muodostunut monelle arkinen paikka, jossa rentoudutaan ja hikoillaan kaikki se synti sekä paska, mitä arki on kuormittanut hartioille. Muinoin se oli paljon muuta. Sauna oli se paikka, jossa synnytettiin. Se oli parannus- ja taikojentekopaikka. Sauna oli kotipiirin tuonpuoleisin kohta, jossa vainajille ja muille henkiolennoille annettiin oma sija. Se oli tila, missä ihminen saatettiin viimeiselle matkalleen ja missä maallinen jäänne, ruumis, pestiin. Pätsi, jossa ilmentyi tuonpuoleinen, kaikkien elämänvaiheiden lisäksi.