Seilin ristit

Seilin ristit (2021)

hiili ja liidut 30 gramman paperille, 1000 cm × 65 cm

”Suru pysäyttää. Suru synkistää ja vie huomion kaikelta muulta. Suru syntyy menetyksestä. Oli kyseessä sitten katkeransuloinen ero, epidemia tai vakava sairastuminen, kyseessä on pohjimmiltaan pelko arjen pirstaloitumisesta, tulevaisuuden horjumisesta, tärkeän poistumisesta. Huutavinta suru on silloin, kun lähimmäinen on nukkunut pois eikä enää ole läsnä tässä maailmassa. Menehtyneestä on jäljellä vain tyhjä kuori, joka aiemmin on ollut rakkaan persoonan koti. Sielu on jossakin toisaalla, ja vain maalliset jäänteet ovat kosketeltavissa. Yksi näistä on hautakivi.”

”Olen käsitellyt kuolemaa ja surua tutkimalla tarkemmin hautakivien sekä muistomerkkien anatomiaa frottaasien muodossa. Nämä tuotokset ovat koostuneet monesta useamman metrin pituisesta paperirullasta, joihin olen hangannut esiin muistomerkkien osia. Pintojen hankaukset eli frottaasit (alk. ransk. frottage) tuovat näkyviin hautakivien jäljet niin, että paperille ilmestyy liukuvien liitujen ja hiilien kautta muistomerkkien muodot, halkeamat, merkistöt ja eroosiot. Paperille dokumentoituu täten pinnan tieto. Teokset ovat toisintoja hautakivistä ja toimivat vainajien viimeisinä potretteina.”

Teos on toteutettu yhteistyössä Metsähallituksen, Museoviraston sekä Pro Seili-Själö ry:n kanssa. Teos on valmistettu Seilin hautausmaalla. Seilin saaren historiaa leimaavat vuodet spitaalisten ja mielisairaiden hoitopaikkana. Saarelle sijoitetut sairaat elivät eristyksessä, eikä toivoa saarelta poistumisesta ollut. Sairaiden kohtaloista muistuttavat edelleen puuristit kirkon hautausmaalla. Dokumentoidut ristit ovat mielisairaalaan lähetettyjen naispotilaiden muistomerkkejä.

Huoli – tai halu päästä eroon – sai holhoajan lähettämään lähimmäisensä saareen potilaaksi. Potilaalle se tarkoitti loppuelämän mittaista hoitojaksoa Seilin mielisairaalassa. Potilaiden kokema suru ja toivottomuus ajoi toteuttamaan tämän projektin historiallisella saarella. Saarella olo opetti sen, miten väistämättömän hyväksymisessä on eräänlaista toivoa ja lohdullisuutta.
Suru muuttaa aina muotoaan. Se muistuttaa meitä siitä, miksi elämme. Ja aina kun surutyö on tehty, sisään astuu hyväksyntä ja lohtu.



Osa teoksesta on luovutettu Seilin saaren kulttuuri-ja asukasyhdistys Pro Seili-Själö ry:lle.